Taulujen tarinoita

 

Asiakkaiden kokemuksia

Meillä on yksi taulusi - ihasteltu, ihailtu ja koskettanut. Tyttäreni sanoi, että riippuu omasta mielialasta ovatko taulun ihmiset tulossa vai menossa. Lohtua se tuo joka tapauksessa, koska "tossa kuvassa kukaan ei ole yksin".
Isoäiti, jota vanhaksi mummuksi kutsutaan, liikuttui kyyneliin nähdessään taulun. Muistuttaa häntä lapsuudesta.
Värit ovat upeat, tunnelma yhtä aikaa haikea ja kaunis. Taulu on meillä paraatipaikalla. Sen näkee heti sisään astuessa, ruokapöydässä istuessa ja alakertaan tullessa. Itselläni on tapana huikata taululle moikat, että minäkin tulin.
Kiitos Tia, olet tunnelmanluoja 💕
Auroran toive -taulu on ihastuttanut jo syksystä 2012 lähtien pieniä ja isompia vieraitamme taidetalon salissa jossa se on helposti kosketeltavissa. Taulu inspiroi uusia, pieniä tulevia taiteilijoita!
(Lastenkulttuurikeskus Pikku-Aurora, Espoo)

Puputaulu lastenhuoneessa. Taulu on äidin ja isän häälahja, mikä nyt ilahduttaa Pikku-Neidon huoneessa.

Ihana leppäkerttu on 3 -vuotiaan neidon valtakunnassa. Leppäkerttu muutti meille vuonna 2013 ja on siitä saakka asunut tyttöjen huoneessa, paikkaa vaihdellen. Nykyinen asuinsija on sillä korkeudella, että kaveritkin pääsevät tutkimaan ja tunnustelemaan.
Toiveiden puu on ollut meidän koko perheen käytössä jo 6 vuotta. Taulu on varsinkin 7 -vuotiaalle tytölle tärkeä. Toiveita ripustetaan tilanteen mukaan: jouluna puussa oli lahjalista, flunssakautena laitetaan Parane pian -toivotukset.

Pojan huoneeseen sängynvierustauluksi. "Oman elämän sankari" muistuttaa pientä poikaa joka ilta omana unitauluna.

Pienen huoneessa tunnusteltavana. Pienokainen on vauvasta asti saanut tunnustella tauluja, sormin ja varpain. Ensimmäisiin sanoihin kuuluikin: kivahhi. Pienokainen, nyt vaille 2 -vuotiaana, on itsekin innokas maalari ja muovailija.

Kylätalo Palttinan asukaspuistossa, Espoossa. "Täältä tullaan elämä" -taulu ilahduttaa asukaspuiston lapsiperheitä.